Mestaritaitojen kierrätystä

Jääkiekkopuolustaja, olympiamitalisti ja maailmanmestari Lasse Kukkonen tietää omasta kokemuksestaan, että hyväksi pelaajaksi tullaan toki taidolla ja kovalla harjoittelulla mutta ennen kaikkea kokemuksia kierrättämällä.

Lasse Kukkonen nimitettiin jääkiekkojoukkue Kärppien kapteeniksi vain 21-vuotiaana. Viime vuoden elokuussa pitkän ja menestyksekkään uran koti- ja ulkomailla tehnyt ammattilainen siirtyi varakapteenin paikalle. Työnteko jatkuu kuten ennenkin. Mies vakuuttaa olevansa onnekas saadessaan tehdä töitä joukkueessa.

– Jokaisen pitää tuoda oma puolensa esille. Olen nähnyt tässä lajissa aika paljon, ja nyt on isoin palkinto pyrkiä auttamaan nuoria urallaan. Paras palkinto on, kun näkee heidän kasvavan ja kehittyvän urheilijana ja menevän uralla eteenpäin.

Onnistuminen on yhteinen asia

Kapteenin rooli on näkyvä ja pukukopissa joukkueen voitontahdon nostattajana keskeinen. Kukkosen mukaan asiat henkilöityvät turhaan yhteen ihmiseen: menestys ei ole mahdollista ilman aitoa epäitsekkyyttä.

– Kapteenistoon kuuluvat myös valmentajat ja muutama valmentajien valitsema pelaaja. Vähän pienempi ryhmä kantaa vastuun siitä, että ollaan valmiina ja tiedetään, miten toimia. Onnistuminen lähtee siitä, kun vieruskaverista välittäminen alkaa näkyä arjessa. Silloin yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Siitä tulee kolme tai neljä.

Itsensä kehittäminen

Menestys ja usko omiin voimiin voivat luoda harhan omien kykyjen kaikkivoipaisuudesta. Kukkonen uskoo hyvän esimerkin vaikutukseen.

– Jokainen tarvitsee hyvän egon. Me tarvitsemme isoja egoja, mutta joukkueen egon on tärkeä pysyä isoimpana. Jossain vaiheessa ihmiset hoksaavat, että heidän eteen tehdään töitä, ja silloin hyvä kiertää takaisin.

Joukkueurheilijat kantavat vastuuta joukkueen kehittymisestä sekä menestyksestä. Vastuu henkilökohtaisesta kehittymisestä ja kasvamisesta on kuitenkin aina yksilöllä itsellään. Kukkonen sanoo, että jokainen määrittelee itse, kuinka paljon tarvitsee psykologista valmennusta ja mitä siltä haluaa.

– Ryhmäytymisen kannalta on tärkeä tehdä töitä tämän puolen kanssa. Aina ensin tulee se, mikä minä itse olen, ja vasta sen jälkeen alkaa urheilijana kehittyminen. Kun tuntee omat vahvuudet ja heikkoudet, voi kehittyä urheilijana. Näistä taidoista on hyötyä muuallakin elämässä.

Vastuu yhteisestä ympäristöstä

Kun tarkastellaan vastuuta laajemmassa kokonaisuudessa, mukaan tulee myös ympäristö. Kukkosen työpaikalla pukukopissa lajittelua ei pahemmin harrasteta; vain panttipullot kerätään erilleen. Hiili-hydraattipitoisten välipalojen, banaanien ja muiden hedelmien kuoret, lentävät samaan astiaan muiden jätteiden kanssa.

Kukkosten perheessä innokkaimpia ympäristön puolestapuhujia ovat lapset. Toistaiseksi Kukkosilla lajitellaan vain pahvi ja kartonki. Paperijätettä ei juuri tule, sillä ainoa paperisena tilattu lehti Aku Ankka säästetään lapsille.

– Lapset ovat valveutuneempia. Niillä ei ole meidän vanhoja tapoja, vaan ne osaavat ajatella fiksummin kuin ehkä minä itse. Tämä näkyy pienissä arjen asioissa. Esimerkiksi hana laitetaan kiinni, kun pestään hampaita.

Perhe on reissannut isän työn perässä maailmalla. Talvikoti on ollut ulkomailla ja kesäkoti Suomessa. Matkojen, useamman eri kodin sisustamisen ja perheen koon kasvun vuoksi tavaraa on tullut hankittua. Määrää on pyritty hallitsemaan, ja ”konmaritus” on Kukkoselle tuttu käsite.

– Vaimo sanoi pari kuukautta sitten, että meidän kämppää pitäisi konmarittaa. Olemme pyrkineet tasaisin väliajoin, noin puolen vuoden välein, viemään ylimääräistä tavaraa, pieniksi jääneitä vaatteita ja lasten leluja kierrätykseen.

Kukkoset pohtivat ympäristötekijöitä myös autoa hankkiessaan ja päätyivät hybridiin. Haastattelun päätteeksi Lasse Kukkonen saa lyhyen briiffauksen sähkö- ja kaasuautojen polttoaineiden elinkaari- päästöistä. Ehkä Kukkoset seuraavaa autovalintaansa tehdessään huomioivat laskelmissaan myös biokaasuauton.